Tietoa mainostajalle ›

Pages

perjantai 30. syyskuuta 2016

PARASTA JUURI NYT - LUUMUHULLUUTTA JA ARABIAN KIPPOJA

tiililadonta
Granit marmorinen leikkuulauta

Ihanaa, taas on perjantai! Ihmettelen mihin tämä aika oikein kuluu, huomenna alkaa jo lokakuu ja syyskuu tuntui menevän lentämällä ohitse. Mutta mitäpä sitä kuukaudesta väliä, kunhan tällainen leuto ja aurinkoinen syyssää jatkuisi. Parhaimmillaan syksy on minusta juuri nyt, ilmat ovat mukavan kirpsakat ja kuitenkin vielä lämpimät. Ja tuo syksyinen valo - se on jotain ihanaa. En tiedä olenko vielä ihan henkisesti valmis pitkän pimeän kauden alkuun...

Tässä viikonlopun alkajaisiksi muutama valoista tunnelmakuva meidän keittiöstä. Pöydällä lojuu muutamia tämän hetken lemppareitani; yksi niistä on tuo vähän klommoinen Arabian kuppi, jonka löysin kirppikseltä eurolla. Säröinen Arabia ei juuri kiinnosta keräilijöitä, mutta minua taas elämän näkyminen kiehtoo. Myös kulhon kuviossa ja värityksessä oli jotain houkuttelevan herttaista, se sopii kivasti meidän keittiönkin sävyihin. Esineen sisältökin on tämän hetken parhautta - kypsiä luumuja voisin syödä vaikka kuinka. Jonkinlaista luumuhulluutta on ehdottomasti ilmoilla täällä suunnalla...

Tulevan viikon suunnitelmina on kotihommia, kuinkas muuten. Jospa saisi remonttiakin taas vähän etenemään. Nyt seuraavaksi taidetaan kuitenkin ottaa pehmeä lasku viikonloppuun tacojen ja telkkarin merkeissä, katsellaan remonttijuttuja paremmin sitten huomenissa. Kivaa viikonloppua!

Here´s my current favourites; ripe plums and old dishes. That bowl from Arabia is my latest flea market find, it cost only one euro. I love the pattern, color and even all those cracks of it, they make the dish much more interesting and lifelike.

torstai 29. syyskuuta 2016

VERHOISTA | CURTAIN INSPO

  
Verhot ovat tulleet rytinällä takaisin sisustusväen suosioon. Siinä missä vuosi pari sitten ikkunat saivat olla vielä paljaat ja pelkistetyt, on verhoja alkanut ilmestyä nyt myös arkkitehtuurisesti näyttävämpiin kohteisiin runsautta tuomaan ja isoja ikkunapintoja pehmentämään. Ihan mielenkiintoinen suuntaus tämä, tekstiilejä ylipäänsä on alettu käyttämään taas paljon runsaammin. Se tarkoittaa minusta persoonallisuuden ja elämänmakuisuuden lisääntymistä, ja sehän on aina hyvä juttu!

Itse olen aina tykännyt verhoista kohtuudella käytettynä. Mikäli ikkunoissa (tai niiden takaa aukeavassa maisemassa) ei ole mitään erityistä katsottavaa, ovat verhot minusta useimmiten paikallaan. Ne tuovat viimeisteltyä ilmettä ja häivyttävät mahdollisia epäkohtia, kuten tuuletusikkunoita tai patteriputkia. Kauniita ikkunoita sen sijaan en lähtisi automaattisesti verhoilla peittämään, mutta kyllähän näillä saa niukkaankin sisustukseen vähän mielenkiintoa ja eloa. Katsokaa vaikka näitä kuvia, kaikki ikkunaseinät olisivat komeita jo ilmankin verhoja, mutta kyllähän tekstiileistä tulee vielä vähän lisätunnelmaa. Kuvat on poimittu tämän hetken ns. kuumista stailauskohteista, ja hauskasti niissä kaikissa yhdistyy aika lailla samat fiilikset. Ruskean paluu sisustukseen on ihan virkistävää, mutta ihan oikeasti, onhan maailmassa nyt muitakin värejä kuin beiget ja greiget. Sitä en toki kiellä, etteikö tämä väri miellyttäisi pitkästä aikaa myös omaa silmää, mutta pitääkö tätä trendiä olla juuri nyt ihan joka paikka tulvillaan... No, tuskin ainakaan jäänee kenellekään epäselväksi, mikä on juuri nyt in. ;)


Olenkin kertonut jo aiemmin meidän verhoprojektista, ja nyt tankojen saavuttua laitoinkin jo vähän verhokankaita tilaukseen. Omia lempikankaitani verhoissa ovat ohuehkot yksiväriset pellavat ja villat, jälkimmäinen varsinkin on todella hienostunut, mutta silti luonnollinen valinta. Näyttävät silkkiverhot, niin komeat kuin ovatkin, eivät puolestaan ole ihan minua. Huomaan itse kaipaavani verhoilta vähän enemmän rentoutta ja maanläheisyyttä. Ne saavat olla pikemminkin hillitty tausta kuin näyttävä statement.


Printit ja brodeeraukset toki viehättävät myös, vaikkapa jostain Morrisin kankaasta voisin hyvin kuvitella ottavani verhot itselleni. Kuvissa vilahtelee omia suosikkejani, valmistajista erityisesti ensimmäisten kuvien Kinnasand kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Ovat yksinkertaisia, pääosin yksivärisiä moderneja kankaita, joiden juju tulee tekstuureista, erilaisista materiaaleista ja hyvästä laadusta. Simppelin ja klassisen ulkonäkönsä ansiosta ne taipuvatkin hyvin kaikenlaisiin koteihin aina modernista pelkistetystä vähän runsaampaan - niin meidän satavuotiaaseen taloon kuin vaikka moderniin kivilinnaankin.


Omat kangasvalintani meidän kodin yläkertaan ovatkin juuri Kinnasandia, valitsemani laadut näkyvät tässä ylläolevassa kuvassa. Ohkaisesta pellavamaisesta ulkonäöstä huolimatta molemmat ovat pehmeää, superhienoa ja kauniisti laskeutuvaa villaa. Ihan mieletön materiaali tunnultaan ja uskoisin, että ovat myös paikassaan vähintään yhtä ihanat. Värit saavat jäädä vielä yllätykseksi, mutta kovin päräyttäviin ratkaisuihin en näiden suhteen päätynyt, heh. Nyt jäänkin innolla odottelemaan kankaiden saapumista ja verhojen ompelua, palataanpa siis verhoasioihin ja lopputulokseen uudemman kerran vähän tuonnempana.

Curtains are back! Here´s some inspiration and my favourite fabrics. I am planning to get several curtains to our home and recently did some fabric orders. Modern, simple and light wool fabrics was my choice, I think this quality is very versatile and looks stunning in both modern and classic homes.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

UNIDRAIN-LATTIAKAIVO - PIENEN KYLPPÄRIN VIIMEISTELIJÄ


yhteistyössä Unidrain ja Suomen Blogimedia
Unidrain

Jos pitäisi nimetä talomme remontissa eniten pähkäilyä ja vääntämistä vaatineita tiloja, olisi yläkerran pikkukylppärimme ehdottomasti tällä listalla. Jo ensimmäisiä tilaluonnoksia laatiessa tiesin haluavani kylpyhuoneen myös yläkertaan; kolmikerroksisessa talossa tämä oli välttämättömyys, josta en halunnut tinkiä. Mutta minne se mahtuisi? Koska koko talossa ei ollut aiemmin edes sisäsuihkua ja wc:kin vain alakerrassa, piti tila tälle uudelle kylpyhuoneelle lohkaista muista huoneista. Pienen pyörittelyn jälkeen kylppäri löysi lopulta luontevan paikkansa keskeltä yläkertaa niin, että kulku tilaan järjestyi aulasta. Muut huoneet säilyttivät yhtenäisen ilmeensä ja vaikka kylpyhuone lohkaisi meidän makuuhuoneesta palan, ei se ole haitannut käytännössä lainkaan. Päinvastoin tuntuu siltä, kuin kylppäri olisi aina tuossa ollut - ja tämähän on ehdottomasti onnistuneen tilaratkaisun oire.

Mitoitukseltaan kylppäristä tuli tosi tiukka, mutta kaikki tarvittava saatiin kuitenkin mahtumaan. Ja vaikka kakkoskylppäristä onkin kyse, on tila osoittanut viime viikkoina toimivuutensa myös talon ainoana kylpyhuoneena - kellarin kylpytilojen valmistumista odotellessamme olemme nyt pesuasioissa tämän tilan varassa. Järkivalinnoilla pienetkin neliöt saatiin kuitenkin toimimaan, nyt voisin todeta pärjääväni jopa pelkästään tällä tilalla. Koko ei ole kaikki kaikessa, tärkeämpää on tarpeita vastaavat toiminnot ja riittävä säilytystila.

marmorilaatta kylpyhuone

Koska kylpyhuone on pieni, halusin pitää materiaalivalinnat siellä mahdollisimman yksinkertaisina. Seiniin valikoitui valkoista carrara-marmoria, ja sama materiaali toistuu myös lattiassa mosaiikkina. Allaskaappi on pieni ja simppeli, pääosin säilytys integroituu seinän sisälle pian asennettavien peiliovien ja hyllyjen taakse. Linjakkuudesta ja vähäeleisyydestä ei tingitty myöskään lattiakaivon kohdalla, onhan sekin näkyvä, tilaa määrittelevä asia. Unidrain-linjalattiakaivo* olikin meillä ehdoton valinta, vaikka tilaan ei lopulta seinänvieruskaivoa vaativaa isoa lattialaattaa valikoitunutkaan. Seinän vieressä sijaitseva kaivo on tyylikäs ja vähäeleinen - ja mikä parasta, suihkutellessa ei tarvitse seistä suoraan kaivon vieressä saatika sen päällä. Jostain syystä tämä hassu asia on omia henkilökohtaisia inhokkejani.


Linjalattiakaivon tunnetuin etu lienee sen tuoma vapaus laattakoon valintaan; seinänvieruskaivoa käytettäessä kaatojen ei enää tarvitse ohjautua moneen suuntaan keskelle tilaa, vaan usein kaadosta saa yhdensuuntaisen, johon isompikin laatta taipuu. Ulkonäkö muutenkin on Unidrainissa kohdallaan, valittavina on monta erilaista mallia ja kokoa, joten omaan kylpyhuoneeseen sopiva tyyli löytyy varmasti. Meidän kaivomme on teräksistä Highline-mallia, ja se on mitaltaan tismalleen suihkutilan levyinen, 800 mm. Highline-sarjassa perinteinen keskiritilä on korvattu yhtenäisellä paneelilla, ja vesi valuu kaivoon paneelin reunoilta. Ratkaisu on todella tyylikäs ja pelkistetty. Kyllä lattiakaivokin voi vain olla kaunis!



Unidrain-lattiakaivo koostuu muutamasta eri osasta: viemärikaivosta, joka asennetaan tietysti paikkaansa ennen lattiavalua, varsinaisesta lattiakaivokalusteeesta, kehyksestä ja ritilästä. Kehyksen korkeus valitaan lattialaatan mukaan, ja ritilällä tai paneelilla viimeistellään lattiakaivon ulkonäkö. Lattiakaivon sijainti vaikuttaa lattiakaivokalusteen tyyppiin, ne eroavat toisistaan hieman sen mukaan, sijoittuuko kaivo keskelle seinää tai lattiaa, oikeaan tai vasempaan kulmaan vai kenties kulmasta kulmaan. Unidrainin sivuilla on kätevä ammattilaisille tarkoitettu suunnitteluohjelma, jonka kautta erilaisia kokonaisuuksia on helppo vertailla. Oikean kokoonpanon valitseminen kävikin tätä kautta näppärästi ja nopeasti.

linjalattiakaivo

Joku saattaa ajatella, että seinän viereen sijoitettavassa lattiakaivossa olisi suurempi vesivahingon riski; vesi kun ohjataan seinää kohti eikä seinistä pois päin, kuten ennen on ollut tapana. Kaikissa Unidrain-ratkaisuissa on kuitenkin patentoidut seinä- ja lattialaipat, jotka ovat täysin vesitiiviit. Ja muutoinkin tuotepaketti on niin pitkälle kehitetty, että tällaista riskiä on turha ajatella. Oikein asennettuna seinänvieruskaivo on siis turvallinen siinä missä muutkin ratkaisut.


Itse olen tykästynyt tosi paljon tähän lattiakaivoon, se viimeistelee meidän kylpyhuoneen ilmeen ja on sisustuksellinen yksityiskohta siinä missä suihku tai vaikka valaisinkin on. Myös puhdistus käy tässä kohtuullisen kätevästi: paneeli on helppo nostaa pois, ja sen alla on hajulukko, jonka saa nostettua ylös pienestä kahvasta pesua varten. 

Ensi alkuun mietitytti, kuinka teräksiseen sileään paneeliin mahtaa jäädä jälkiä saippuasta ja vedestä. Ainakaan tähän mennessä en ole kuitenkaan havainnut siinä yhtikäs mitään, enemmän ne vesipisarat ovat suihkun sekoittajassa näkyneet. Eli tämä malli vaikuttaa kaikin puolin myös hyvin käytännölliseltä valinnalta - iso peukku tietysti tälle ominaisuudelle.


Jo tällaisenaan kaivo on hyvin siisti ja huomaamaton, paikassaan suoranaisesti kaunis. Huomaamattomuuden voi viedä kuitenkin vielä ihan uudelle tasolle; Highline-mallin kaivoa saa myös Custom-mallisena, jolloin paneeli päällystetään lattialaatalla. Tällöin lattiakaivo erottuu lattiasta tuskin lainkaan. Tällainen ratkaisu on tulossa meidän kellaritiloihin, jännityksellä odotan miltä se enää näyttääkään.

Tämä tapaus yläkerta puolestaan odottelee vielä pieniä täydennyksiä; peiliovet ovat tosiaan vielä tekeillä sopivien saranoiden pitkittyneen metsästyksen vuoksi. Myös tilassa ensi hätään hankittu suihkuverho korvataan jatkossa lasiseinällä ja -ovella. Mutta kyllähän tuolla kelpaa kylpeä jo nyt, suihkuverho ajaa asiansa ja nättejä purkkeja ei ole mikään välttämättömyys edes piilotella. Onnea on uusi puhdas kylpyhuone, jota käyttää joka kerta yhtä mielellään. Vielä kun saadaan viimeiset silaukset kohdilleen, niin kellarilla ei ole enää mikään kiire valmistua...

http://www.unidrain.fi/tuotteet/linjalattiakaivo/#c6621

Here´s a glimpse to our nearly finished bathroom in upstairs. The space is very tiny and that´s why I wanted to design it as simple and sharp as possible: marble tiles, simple furnishing and streamlined floor drain from Unidrain do the trick. Only missing things are the mirror doors and glass wall, but already now it´s a pleasure to use this space.

*tuote saatu bloginäkyvyyttä vastaan

maanantai 26. syyskuuta 2016

OLOHUONEEN UUSI TUOLI

konjakinvärinen nahkatuoli
Menu nojatuoli

Kerroinkin jo edellisissä postauksissa, että olohuoneeseemme on muuttanut uusi tuoli. Viikonloppuna järkkäilin vähän kotosalla ja nappailin kuvia uudesta tulokkaasta. Kyseesä on konjakinvärinen Menun Afteroom Lounge -tuoli, joka kotiutui meille vähän extempore, alun perin hakusessahan oli vähän muhkeampi nojatuoli olkkariin. Saimme tätä tuolia muutaman kappaleen Koodiin ja ihastuin tähän heti ensi näkemältä; yksinkertainen, mutta ovela muotoilu ja tuo ihana konjakinvärinen nahkaverhoilu tuntuivat heti nappivalinnoilta meidän kotiin. Konjakki ja musta pelaavat erityisen hyvin yhteen siniharmaan seinäsävyn kanssa, vähän skarppaavat tuota tilaa. Kakluunista puhumattakaan, petrooli ja konjakki ovat takuuvarma yhdistelmä. Ja jos joskus tulee tarvetta sille muhkeammalle tuolille, niin kyllähän olkkariin vielä sellainenkin mahtuu. Tämä ihanuus löytää varmasti paikkansa huoneesta kuin huoneesta.

Helena Tynell Pala
Swedese Lime
moderni nojatuoli

Tykkään aika kovin tuolin modernista, mutta silti klassiseen viittaavasta ulkonäöstä: tuoli on saanut innoituksensa kahdesta pitkän linjan klassikosta, Spanish Chairista ja käsinojallisesta Thonet-tuolista. Ensimmäisen vaikutus näkyy rennon mukavassa verhoilussa ja jälkimmäinen rungon muotoilussa. Klassisten viitteiden ansiosta tuoli taipuu minusta aika mukavasti tällaiseen vanhaankin taloon, mutta tuo silti sisustukseen vähän uudenlaista säpinää ja jännitettä. Juuri niitä kontrasteja, joita aina peräänkuulutan.


Tuolin innoittamana vaihdoin olkkariin ruokailutilassa ensin olleen vanhan itämaistyyppisen maton, minusta se toimiikin tuossa tilassa aika kivasti - ainakin näin ensi hätään. Konjakinvärisen nahan kanssa siniseen taittava matto on aika kiva, puhumattakaan kakluunista, jonka sävyihin matto käy loistavasti. Ajattelinkin hankkia salin ruokapöydän alle vaalean sisalmaton, ja kun haluan olohuoneeseen vaihtelua, vaihdan matot päikseen. Olohuoneen mattoprojekti taitaa siis päätyä jäihin ainakin hetkeksi aikaa - mitäs sitä uutta hankkimaan, kun omasta varastostakin löytyy sopiva.

Pöydällä majaileva kaktuksen sukua oleva kasvi on puolestaan viikonlopun heräteostos Piia Jaalalta, aika kiva sekin. Kulahtanut saviruukku ja kaktuksen skarppi muoto menevät kivasti huoneen muihin sävyihin. Putiikkiin jäi jos minkälaisia muitakin kaktuksia ja mehikasveja, kaikki tuollaisissa söpöissä ruukuissa. Ovathan nuo kaktukset vain aika ihania!

vanhan talon sisustus

Uusi tuoli toi tullessaan pientä muutostarvetta: puinen senkki ja sivupöytä ovat tuon kanssa ihan eri maailmaa, joten nyt viimeistään ne saavat lähteä yläkertaan. Joskus tulevaisuudessa haluaisin myös vaihtaa tuon vanhan messinkisen jalkavalaisimen johonkin skarppiin mustaan, tämä kirppislöytö alkaa olla jo vähän huojuva. Nyt lähiaikoina ajattelin etsiä sohvan vierelle vielä simppelin sivupöydän, muuten pärjätäänkin jo tämän setin kanssa aika pitkälle. Tuoli on sen verran voimakas, että eihän se ympärilleen kovin kummoisia kaipaakaan - mieluumminkin juuri vähän ilmavuutta ja tyhjää tilaa.

Here´s my new chair: Afteroom Lounge Chair from Menu. I love the simple yet classic design of the chair which is inspired by the old classics, the Spanish Chair and Thonet´s armchair. The simple form fits both modern and classic homes, and that cognac leather...it´s just stunning.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

REMONTTIKUULUMISET VKO 38

Se olisi taas sunnuntai ja remonttikuulumisten aika. Tänään mielessä kävi oikeastaan ensimmäistä kertaa, josko nämä sunnuntain perinteiset pitäisi jättää välistä, mitään suurempaa raportoitavaa kun ei tällä(kään) viikolla kertynyt. Toisaalta sitten taas haluaisin pitää kiinni tästä postaussarjasta, sillä kyllähän kaikenlaista remontoitavaa on jäljellä aika roimastikin vielä tässä syksyn mittaan. Mitäs raati tuumaa, pidättekö mieluummin jokaviikkoisista, lyhyemmistä raporteista ajankohtaisiin remontti- ja sisustuskuulumisiin liittyen vai harvemmin julkaistavista koonneista, joissa tapahtumia ja näytettävää on enemmän? Teistähän tämä on kiinni, joten ei muuta kuin kommenttia kehiin.


Viikolla haettiin vihdoin ja viimein valmistunut portaikon kaide puusepältä. Kolmen viikon toimitusaika näytti olevan tässä tapauksessa aika suhteellinen käsite, heh. Mutta mitäs sitä menneitä muistelemaan, nyt kaide on täällä ja loppu on kiinni enää meistä. Saas nähdä koska tuo löytää paikalleen, sentään kaide on nostettu jo tukevasti ns. pelipaikan viereen - tuosta ei ole enää pitkä matka maaliin asti. ;)


Malliltaan kaide on vanhaa mallia mukaileva simppeli, pystypinnainen puukaide. Kaiteen käsijohde on samaa kaidepuuta kuin toisella puolella seinässä oleva käsijohde, ja pystypinnoihin on ajettu pieni koristeura. Kaiteen päähän tulee tuo kuvassa etualalla majaileva neliskanttinen tolppa, jonka päälle tulee pieni yksinkertainen koriste, malliltaan joko pallo tai neliskanttinen. Tämä vielä kaiteesta puuttuu, taitaa jäädä meidän tehtäväksemme askarrella tai metsästää moinen jostakin...


Tilaamani verhotangotkin saapuivat, ja näitä on mallailtu viikonloppuna ikkunoihin. Valitsin ikkunahelojen mukaisesti lakatut messinkitangot, joiden paksuudet valikoitui huonetilojen mukaan: alakerran korkeisiin huoneisiin 30 mm tankoa, yläkerran matalampiin tiloihin 20 mm ja vessaan 13 mm salusiinitankoa. Korkeat huoneet kestävät vähän näyttävämmätkin tangot, mutta ylös halusin vähän kevyemmän version, tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Verhotankoajatuksestani en kuitenkaan halunnut joustaa, huomaamaton kiskokin on toki tosi kaunis, mutta tähän taloon perinteinen  tanko sopi minusta ehdottomasti luontevammin.


Tankojen lisäksi piti tietysti hankkia myös tarpeelliset helat. Kannakkeiksi valitsin mahdollisimman yksinkertaisen mallin (suurin osa messinkisistä oli kovin koukeroisia, onneksi löytyi tämä) ja tankojen päihin vain yksinkertaiset päätytulpat. Messinkitanko on itsessään jo niin näyttävä, etten kaivannut siihen enää lisää koristetta, vaikka klassista simppeliä palloakin aluksi harkitsin. Nyt olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän yksinkertaiseen ratkaisuun.

Nyt saan tankojen myötä otettua tarkat mitat tilaan tulevista verhoista, joten tämäkin asia etenee vihdoin. Verhoja kaavailen vain neljään ikkunaan, puolet jäävät siis verhottomiksi. Nämä muutamat verhotkin kuitenkin pehmentävät varmasti tunnelmaa kivasti, odottelen jo kovin niiden saapumista. Vanhaan taloonhan verhot ovat klassinen hankinta, mutta kylläpäs niitä on alkanut taas viime aikoina näkymään ihan kaikenlaisissa yhteyksissä, voisi jo melkein puhua selkeästä verhobuumistakin. Mitäs te tuumaatte verhoista taas pitkästä aikaa - uhka vai mahdollisuus?


Sellaista lyhykäisyydessään tällä viikolla. Ensi viikolla jatkan siis näiden nimenomaisten verhojen kimpussa, saatanpa kirjoittaa aiheesta pari sanaa tänne blogiinkin. Huomenna olisi esittelyssä meidän olkkarin uusin tulokas ja loppuviikosta kurkataan meidän yläkerran kylppäriin. Välissä toki kaikkea muuta pientä ja isompaakin kivaa, joten pysykääpä siis linjoilla. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

This week we got a new railing to our hallway and some brass curtain rods that will be installed in four windows. The rest of the windows remain bare, I don´t want to cover them all. Next week I will order the curtains, cant wait to see them in place!